tiistai 24. maaliskuuta 2009

Oivalluksia erilaisista oppijoista

Projektinohjauksen tunti on alkamassa. Kaksi opiskelijaa istuu jo paikoillaan, koneet käynnistettyinä ja projektit avattuina. Toinen työstää omaansa näppäimistö sauhuten, toinen kysyy varovasti, että saako jo pyytää apua vaikkei tunti ole vielä virallisesti alkanut. Keskustelemme hänen projektinsa vaikeista kohdista, ja opiskelija pääsee jatkamaan...

Tällä välin kaksi muutakin opiskelijaa on valunut sisään. Toinen menee vähin äänin takapenkkiin, toisen sisääntulo on äänekäs: kaverit moikkaillaan, vaihdetaan kuulumiset. Seuraavan puolen tunnin aikana vielä kolme opiskelijaa saapuu paikalle.

Projektinohjaustunnit käynnistyvät usein näin, oppilaat tulevat paikalle omassa tahdissaan. Joillakin on paljon kysymyksiä valmiina, toiset avaavat projektityönsä ensimmäistä kertaa sitten viime tunnin. Muutama ryhtyy aina heti työhön, jotkut istuskelevat, miettivät ja suunnittelevat, jotkut kysyvät vaivihkaa kavereilta neuvoja, kun taas toiset eivät epäröi pyytää opettajaa katsomaan työtään. Yleensä löytyy myös vähintään yksi, joka on vaan tullut paikalle, mutta ei halua, osaa tai jaksa tehdä projektiaan.

Tällaisia ovat meidän erilaiset oppijamme. Kaikki he saavat aikanaan tuotettua omalla tavallaan hyvän projektityön - jotkut taiteellisen viritelmän, jotkut teknisesti huippuviritetyn ja sujuvan esityksen. Jotkut tyytyvät hyvin pelkistettyyn ja yksinkertaiseen, toisten pää tuntuu pursuavan materiaalia, joka halutaan esitykseen mahduttaa. Lopputulos ilmentää aina jollain tapaa henkilöä, joka projektin on tehnyt. Henkilön osaamista, mutta myös persoonaa ja tapaa työskennellä.

Pari opiskelijaa lähtee heti esitettyään kysymyksensä, he haluavat työskennellä omilla koneillaan rauhassa. Takapenkin mies ei motivoinnista huolimatta pääse oikein vauhtiin, mutta istuu silti koko illan paikalla. Jälkeenpäin hän tulee kertomaan, että hän keräilee ideoita ja jäsentelee ajatuksiaan siten. Kaksi innokasta naista työstää oman projektinsa jo melkein valmiiksi, kun taas yksi tuskailee valintojen äärellä - tehdäkö tuota vai tätä vaiko jotain ihan muuta. Eräs nainen lukee ohjeita ja sanoo, ettei pysty lukemalla ymmärtämään asiaa. Käymme asian läpi pienen demon avulla. Muutama opiskelija pursuaa itseluottamusta, mutta useimmilla kytee mielessä epäluulo omasta projektistaan. Onko tämä nyt riittävän hyvä, kelpaako tämä.

Yksi mies jää vielä tunnin jälkeenkin juttelemaan, kyselemään ja antaa kiitostakin. Porukasta tuntuu aina löytyvän yksi, joka haluaa rauhassa vielä hieman omaa aikaa ja vahvistuksen joihinkin asioihin. Tuntuu oikeastaan mukavalta, että omassa työssään kykenee omalla tavallaan tukemaan erilaisia oppimistyylejä, ihan vaan maalaisjärkeä käyttäen.